Talissa2016Bana

Höpöcuppi

Nythän on niin, että olen nähnyt pitkälle toistakymmentä liigacupin ottelua tänä talvena. Ja viime kausina hyvin monta niin ikään. Näiltä pohjilta olen vahvasti sitä mieltä, että tämä kilpailu on yksi hölmöimmistä höntsäcupeista – ehkä koko maailmassa. Marko Rajamäen paljon puhuvat kommentit päätöskierroksen Ilves-pelin jälkeen naulaavat koko puuhastelukilpailun sekä sen arvostuksen, panostuksen sekä merkityksen. Maalivahti Pöntisen (pakotettu) vaihto kärkeen jäi enää markkeeraustussin vedoksi nykymuotoisen liigacupin historiaan. HJK ja Mika Lehkosuo on peluuttanut nyt jo toista talvea nuorisojoukkuetta liigacupissa. Viime vuoden kliimaksiksi muodostui välierän peluuttaminen HIFK:ä vastaan (varamiehisellä) klubinollanelosilla, kun seura valmistautui kauteen samaan aikaan Espanjan lämmössä.

Tämän kauden muutos kilpailuun oli kahteen lohkoon siirtyminen sekä jatkopelien pudottaminen pelkästään finaaliin. Aiempina kausina liigacupin otteluista on pystynyt vetämään melko hyviä suuntaviivoja sille, mihin joukkueet ovat varsinaisella sarjakaudella menossa. Ongelmakohtia ja vahvuuksia. Potentiaalisia läpimurron tekijöitä. Todennäköisen avauksen piirtäminen on ollut näiden pelien pohjalta suhteellisen helppoa. Tänä talvena anti on ollut todella ohutta. Siinäkään mielessä ”kilpailulla” ei ole ollut juuri mitään virkaa itselleni.

Sarjanousijat ottavat useimmiten nämä pelit tosissaan (käytännössä ainoina), koska taso halutaan mitata liiganippuja vastaan ja näyttää itselle, faneille ja sponsoreille, että liigaan tosiaan kuulutaan. Että paikka on ansaittu. Tämän talven peleissä olen isossa kuvassa nähnyt kuitenkin melko lailla löysää asennetta. Mutta eniten surullista on kuitenkin ollut se, miten vähän maaleja peleissä on nähty. Tässä kohtaa kautta voisi kuvitella, että puolustukseen ei panosteta ihan niin paljon, vaan yritetään löytää hyökkäykseen murtautumismalleja ja erilaisia variaatioita – ihan kesääkin ajatellen. Puolustuksen kuntoon saattaminen kun ottaa muutenkin vähemmän aikaan. Mutta ei.

Melkein kaksi kolmasosaa liigacupin tämän kauden otteluista on päättynyt ”underiin” eli alle kahteen ja puoleen maaliin. Jo viime kausi oli Veikkausliigassa todella vähämaalinen ja tämä nykyinen suuntaus on viihdyttävyyden suhteen huolestuttava. Maalimäärät ovat olleet voimakkaassa ja tasaisessa laskusuunnassa jo useamman kauden ajan (2011 599 maalia, 2012 535, 2013 525, 2014 513, 2015 448). Nohevin taskulaskintaituri voi todeta, että laskua on viidessä vuodessa neljännes. 151 maalia. Tiedä sitten kertooko tämä enemmän suomalaisen jalkapallojoukkueen kehnosta viimeistelytaidosta, valmentajien hyökkäyspään organisoinnin osaamistason heikkoudesta vai POSITIIVISENA NÄKÖKULMANA taitavasti organisoidusta sekä kurinalaisesta puolustuspelaamisesta.

Itse vedonlyöntimarkkina liikkui todella paljon koko liigacupin ajan. Painetta kertoimille tuli, mikä kertoo siitä, että avauskierrosten avauslinjat oli tehty pitkälti viime kauteen nojaten sekä sillä oletuksella, että panokset yksittäiseen otteluun ovat jokaiselle joukkueelle yhtä suuret ja merkittävät. Maalimäärienkin piti olla aiempien liigacupkausien tasolla. Näinhän ei tosiaan ollut. Loppukierroksia kohden jo tapahtunut muutti avauslinjoja radikaalisti, niinpä esimerkiksi viimeisen lauantain otteluihin IFK Mariehamnille ja muillekin kotijoukkueille oli tarjolla herkullisia kertoimia. Tai oikeastaan vielä tarkemmin – herkullisia linjoja. Yhtä kaikki, liikkeet olivat kautta linjan melko isoja. Osa meni pahasti puihin, osa oli kummallisia. Toiset olivat naulan kannassa, toiset varsin fiksuja.

Nykymuotoinen liigacup olisi varmastikin syytä panna naftaliiniin. Joukkueiden valmistautumisesta viimeinen puolitoista kuukautta jää itse järjestettyjen harjoitusotteluiden varaan sekä yhteen tai kahteen valtavaa arvostusta osakseen saavan Respect Suomen cupin matsiin. En ole kuullut, että liigacupia yksikään valmentaja juuri arvostaisi. Tai että niihin peleihin ihan oikeasti panostettaisiin. Miksi tällaista höntsää pitää ylipäätään sitten järjestää? Niinpä.

Huomioita jalkapallojoukkueista

Neljä peliä kolmeen päivään viime viikon lopulla. Ennen kuin tämän viikon liigacupin matsit pyörähtävät käyntiin, niin puretaan hieman nähtyä. Ja tehdään se joukkue kerrallaan.

FC Lahti

Tomi Maanojaan on helppo nojata. Mies ohjaa puolustusta vahvasti. Topparikaksikko Tanska-Kärkkäinen on jalalla hidas, ja jos miehet joutuvat liikkumaan alaspäin vauhdikkaasti, niin vaikeuksia on luvassa. Maanoja joutui Interiä vastaan torjumaan muutamat läpiajot. ESC:stä tullut laitapakki Boris Tatar teki muutamia syöttö-/purkuhasseja, mutta on ehdottomasti liigatason pelaaja. Bonilha on keskikentän pohjalle laadukkaan oloinen tapaus. Kookas ja kelpo kosketus. Brassi yritti pari kertaa puikkoja ja tuskin sai Toni Korkeakunnakselta posia kopissa. Hehkutettu Jasse Tuominen ei perjantaina kovin kummoista peliä pelannut. Jassen ratkaisut olivat usein heikkoja, kosketukset louhikkoisia ja fyysisesti vielä raakileena nuorimies hävisi todella monta yksivastaanykköstä. Kunnes sitten voitti Sow’n ja jyräsi hänet katolleen. Hyökkäys johti 2-1 voittomaaliin. FCL näytti viime kautta nopeammalta, hyökkäyksiinlähdöt tehtiin rivakammin, mikä johti pelin aaltoiluun ja treenipeliksi mukavan korkeaan tempoon. Tiistaina vastassa on PK-35 vieraissa ja Toke keskittynee enemmän hitaisiin ja pitkiin hyökkäyksiin.

FC Inter

Henrik Moisander tuo maalille kokemusta ja pelin avaamiseen lisää vaihtoehtoja. Tosin Henrik ei ole keskityspalloissa kummoinen. Interin alakerta on tasapainoinen ja vahva. Faith Obilor näytti FCL-pelissä hyökkäyspään erikoistilanteissa taas kovuuttaan. Job Dragtsma asettanee puolustuslinjan suhteellisen alas. Tähtäimessä pitäisi olla melko puhdasta kontrauspeliä. Prässi oli Lahtea vastaan aktiivista, ja se alkoi ajoittain yllättävän korkealta. Tähän pitää ehdottomasti saada malttia, mikäli pallollinen pelaaminen perustuu nopeisiin hyökkäyksiin. Kunnollista kärkeä ja parempia laitureita sinimustat kaipaavat kuitenkin kipeästi, Kaan Kairisen lähtö tuntuu myös. Solomon Duah on kertakaikkisen surkea viimeistelijä ja on suoranainen ihme, että sama mies saa kerta ja kausi toisensa jälkeen valmentajalta luoton. Salminen ei sen järisyttävämpi tapaus ole hänkään. Laatupaikalle mies pääsi Lahteakin vastaan, mutta näytti enemmänkin siltä, että nuorimies ehti jo ajatella, MITEN tontin todennäköisesti missaa.

HIFK

Rödan peli on pahasti vaiheessa. Erityisesti pallollinen pelaaminen oli PK-35 vastaan mielikuvituksetonta, sekavaa ja laadullisesti heikkoa. Toinen kausi on usein vaikea… Joukkue näytti lähinnä siltä, että kukaan ei oikein tiennyt, mitä kentällä piti oikeastaan tehdä. Pekka Sihvola oli kärjen takana vaisu, kun taas Juho Mäkelä ei juuri juoksupalloja saanut, joten olennaista vahvuuttaan ei HIFK osannut käyttää. KäPa:sta tullut maalivahti Jere Piirainen ei vakuuttanut, joskaan ei nyt kovin heikkokaan ollut. Emeka Anyamelen paikka on ehdottomasti laitalinkkinä/laiturina, ennemmin kuin laitapakkina. HIFK:n puolustuspelaaminen oli isossa kuvassa ihan kelvollista.

PK-35

Joukkueen pelaaminen näytti yllättävän valmiilta – tosin kokoonpano on pysynyt pitkälti samana. Punamustat ovat varmasti myös sarjanousijana varsin motivoituneita Liigacupissa. Masar Ömer ja Njazi Kuqi ovat fyysisiä ja isokokoisia hyökkääjiä, joita kokenut Pablo Couñago saa takuulla ruokittua älykkäillä syötöillään. EIF:stä tullut Lukas Kaufman oli todella sähäkkä ja näytti nopealta – liigapesti on takuulla tuonut treenimotivaatiota. Konsta Rasimus pelasi eleettömästi topparin paikalla, Kim Raimin diiliähän tässä myös odotellaan. PK:n espanjalaisten pallollinen pelaaminen on sen verran hyvällä tasolla, että taso riittää varmasti myös Veikkausliigassa. Miinuksena Daniel Kollar ei välttämättä ole torjujana liigan parhaimmistoa. Liigacupissa vantaalaiset voivat kerätä yllättävän paljon pisteitä. Punamustat haluavat hallita pelivälinettä, joten pitkiä hyökkäyksiä on varmasti luvassa paljon. Murtautuminen on tärkeä pelin vaihe, mutta spanskit osaavat varmasti halkoa myös liigatason linjat.

PS Kemi

Hitusen kapeassa Junko-hallissa PSK näytti terävältä ja pirteältä Ilvestä vastaan. Pienen alun jännittämisen jälkeen PSK nousi tappiolta 3-1 voittoon. Laitalinkkinä pelannut Aleksi Gullsten pääsi yllättämään allekirjoittaneen. Kyseessä oli hanakasti haastava, nopea ja taatusti liigatasoa oleva kaveri. Christian Eissele osoitti sisään tultuaan, miksi maaliverkko heilui viime syksynä. Jarosta tulleesta ja Kemin avausmaalin sooloilleesta Joona Vetelistä on takuulla iloa kemiläisfaneille. Testissä oleva Karl Jones ei sen sijaan kärjessä ainakaan meikäläistä vakuuttanut. Kolhon kosketuksen kaveri teki toki töitä kovasti, mutta vähän on vaikea nähdä mitä lisäarvoa mies PSK:lle toisi. Kemi pyrkii kääntämään peliä nopeasti, joten oletettavasti vastahyökkäyksiä nähdään paljon.

Ilves

Ilves aloitti väkevästi PS Kemin vieraana ja meni Lada Lahtisen maalilla johtoon. Avausjakso eteni pitkään enemmän tamperelaisväritteisesti. Toisella jaksolla Kemi meni pian pilkusta johtoon, siinä missä Ipa missasi omansa. Jarkko Wissin alaisuudessa Ilves pelannee hieman suoraviivaisemmin, ainakin Kemiä vastaan näytti siltä. Erittäin pirteä ilmestys oli nuori, HJK:sta saapunut Mikael Soisalo, joka haastoi laidalta rohkeasti ja pelasi kaikin puolin vahvan ottelun. SJK:sta tullut Marco Matrone saa keskikentällä pallollisen pelin pyörittämisestä varmasti ison vastuun. Antto Hilskalla on ollut taipumusta paikkojen tuhlailuun ja vähän vastaavia värinöitä tässäkin pelissä saatiin todistaa.

IFK Mariehamn

IFKM haastoi Klubin tasapäiseen kamppailuun, sai pelata ylivoimalla, mutta lopulta käteen jäi vain luu. Hiukan helposti vihelletyllä pilkulla tuli 0-1 tukkaan. Topparipari Kojola-Lyyski on eleetön ja liigan parhaimmistoa, varsinkin ilmassa. Joukkue on pysynyt suht hyvin kasassa ja Diego Assis, Albin Granlund sekä Robin Sid olivat taas takuuvarmoja. Josef Ibrahim oli myös pirteä vaihdosta sisään tullessaan. IFK:n peli kyllä hajosi ylivoimalle päästyään. Joukkue osaa pelata hitailla hyökkäyksillä, mutta näyttää potentiaalisemmalta nopeasti suuntaa muuttaessaan. Kärkeä joukkue huutaa Dever Orgillin loukkaannuttua. Itse en nimittäin olisi Brian Spania joukkueessani pitänyt. Span tekee liian paljon huonoja ratkaisuja pallollisena, eivätkä viimeistelytehot ole huimat. Kokonaisuuten saarilaisten pelaaminen näytti sen verran valmiilta, ja kun permanenttikin on pitkälti sama, niin liigacupista voidaan odottaa hyviä tuloksia.

HJK

HJK hyökkäsi IFKM:ä vastaan nopeammin kuin viime vuonna, mutta tiedä sitten onko tämä pysyvä muutos Lehkosuon pelikirjassa. Joukkue piti palloa hallussaan myös vähemmän. Lum Rexhepi johti HJK:n puolustuslinjaa ja oli kentän paras puolustaja hölmöön ulosajoonsa saakka. Ville Jalasto sen sijaan teki jonkin verran helppoja hasseja pallollisena. Nuorisokaartista Lassi Lappalainen oli varsin vakuuttava ja tekee tällä kaudella läpimurtonsa, mikäli nyt vain Lehkosuolta vastuuta saa. Maalivahti Markus Uusitalo oli kookkaana kaverina todella varma keskityspalloissa ja osoitti potentiaaliaan. Myös jalka näyttää vahvalta, sillä sen verran pitkiä avauksia häneltä myös nähtiin. Interistä saapunut Vincent Onovo oli niin ikään todella hyvä. Vahvana patukkana Onovosta on iloa keskikentän keskustassa eritoten puolustussuuntaan. Riistoja on varmasti luvassa. Myös nuorisomaajoukkueita läpikäynyt Lucas Lingman väläytteli potentiaaliaan. Kokonaisuutena Klubin hyökkäyspelaaminen oli vielä suhteellisen tukkoista. Lehkosuon ihannoimat kombinaatiot jäivät turhan usein vielä vaiheeseen. Joukkue kaipaa aivan ehdottomasti laatukärkeä. Nähtäväksi jää mistä puusta Intiasta saapunut Richard Gadze on veistetty. Kokonaisuutena esitys ei vielä kovin suurta ihastusta herättänyt, toki nuoria miehiä löytyi avauksesta runsaasti.

2014-05-09 18.30.12

Liigacup ja vedonlyönti

Tänään perjantaina pyörähtää taas kotimainen jalkapallokausi käyntiin, kun Liigacup starttaa Turussa ottelulla paikallisen FC Interin ja sarjanousija PK-35:n välillä. Harjoituskaudella käytävässä ”kilpailussa” on vedonlyönnin kantilta katsottuna todella paljon sudenkuoppia. Tämän sanon usean ammattilaisvuoden mukanaan tuomalla käytännön kokemuksella. Listaan tähän muutamia, ottakaa oppia tai vähintäänkin pohtikaa.

 

  1. Mitä joukkueet harjoittelevat?

Varsinkin alkupäässä liigacupia joukkueilla on hyvin usein jokin teema, jota he käyvät ottelussa läpi. On se sitten prässäämistä ylhäältä tai kaikkien hyökkäyksien päättäminen keskityksen kautta. Eri teemojahan nyt on vaikka miten paljon. Jos joukkue harjoittelee esimerkiksi vetäytymistä ja kontraamista, niin sehän vaikuttaa pelin kuvaan jo merkittävästi ja ihan suoraan myös maaliodotusarvoihin. Onko tällaista tietoa sinulla saatavilla? Kannattaako pre-vedonlyöntiin sijoittaa isoja rahoja?

 

  1. Kokoonpanot ja vaihdot

Ihan oleellista liigacupissa on tarkastaa joukkueiden avaukset ennen (pre)pelipäätöstä. Testipelaajia menee edestakaisin ovet paukkuen. Tunnetko pelaajat ja heidän merkityksensä joukkueelle? Liigacupissa on myös mahdollisuus vaihtaa viidesti. Joskus on nähty sitäkin, että avausjakso on avattu kevyellä nipulla ja sitten puoliajalla kehiin on heitetty 2-3 tekijämiestä. Uskotko, että pelin kuva muuttuu vaihtojen myötä? Miten? Kannattaako early-vedonlyöntiin sijoittaa isoja rahoja?

 

  1. Pelin kuva

Hyvin usein puoliajalla tapahtuu jotain kummaa. Avausjakson mukainen pelin kuva muuttuu toiselle puolikkaalle ihan kokonaan, jopa päälaelleen. Yksi syy siihen, miksi näin tapahtuu, löytyy kohdasta yksi: joukkueet harjoittelevat näissä peleissä usein eri asioita, joten peleihin voi olla sovittuna eri jaksoille eri teemat. Näin ollen, kannattaako live-vedonlyöntiin sijoittaa isoja rahoja, kun avausjakso ei tosiaankaan ole tae siitä, mitä toisella puolikkaalla tulee tapahtumaan?

 

  1. Maalimäärävedot

Kantapään kautta tuli opittua ja maksettua myös melko kallista hintaa liigacupin undereista. Hyvin usein näissä peleissä pelin kuva on vähämaaliseen viittaava. Maalipaikat ovat vähissä, pallollinen peli on vaisua. Tämä saattaa harhauttaa pelaamaan undereita. Kovin usein kuitenkin maaleja syntyy ikään kuin tyhjästä. Puolustukset eivät ole vielä tasapainossa, ja ylipäätään linjassa on vaihtuvuutta, niinpä yhteispelaaminen ei ole vielä varsinaisen kilpailukauden tasolla. Esimerkiksi viime kauden Liigacupissa overit voittivat lohkovaiheessa 16-8 eli yli kahden ja puolen maalin päättyneitä pelejä oli tuplasti enemmän.

 

  1. Usko markkinan liikkeisiin

Mikäli sinulla ei ole ihan oikeasti jotain merkittävää (sisäpiirin) tietoa, luota siihen, että jollakulla on, ja että markkinat liikkuvat tiettyyn suuntaan syystä. Esimerkiksi tämän päivän ottelussa Inter-PK35 markkina on liikkunut todella voimakkaasti vieraiden suuntaan. Avauslinjana annettu yhden maalin aasialainen tasoitus on jo puolikkaassa maalissa. Liike on sinänsä mielenkiintoinen, että Inter on juuri tiedottanut vahvistuksistaan (Obilor, Sow) ja vastassa on kuitenkin sarjanousija. Sen voin sanoa myös kokemuksesta, että markkina on näiden kahden joukkueen suhteen ollut todella vahva (eli usein oikeassa).

cac_pete_mac

Fantasyfutiksella taatelia

Olen viime kuukausina jokseenkin kyllästynyt vedonlyöntiin. Kovalle tasolle viritetty markkina vaatii päihitettääkseen todella paljon työtä eli aikaa. Ja tuota aikaa en oikein enää jaksaisi kuluttaa kaikkeen siihen tutkimustyöhön sun muuhun, mitä voitollinen vedonlyönti vaatii, vaan keskittyä enemmän lapsiini ja oman hyvinvoinnin, sekä henkisen että fyysisen, ylläpitoon. Ainoana poikkeuksena pidän Veikkausliigaa, mikä on palauttanut kymmenen vuoden aikajänteellä päälle 110 pinnaa. Tuo sarja on muutenkin ensirakkaus ja seuraan sitä joka tapauksessa tarkkaan.

Viime kesän loppupuolella tutustuin ensimmäistä kertaa päivittäisen fantasyfutiksen maailmaan. Ja se nimittäin sitten vei miestä. Enemmän kuin vedonlyönti. Ja palautti myös sen verran rajulla prosentilla, että en ole vedonlyönnissä moisiin lukemiin päässyt neljän kuukauden ajanjaksolla miesmuistiin, ehken koskaan.

”Daily fantasy sports”, kuten tätä rakasta lasta lontooksi kutsutaan, on takuuvarmasti tulevaisuuden bisnes myös Euroopassa. Jenkkilässä jefun parissa pyörii viikoittain jo miljoonat ja alan isoimmat toimijat sponssaavat NFL:ä. No, jenkkien todella tiukat uhkapelilait ovat jo osassa osavaltioista saaneet fantasyfutiksesta yliotteen. Homma on kielletty. Euroopassa tätä ongelmaa tuskin tulee, niinpä markkinajohtajat ovat tulossa kovaa vauhtia Englannin kautta Euroopan markkinoille. Myös Veikkaus tähtää tämän vuoden aikana markkinoille totalisaattoripelin muodossa. Itse pelaan tällä hetkellä vielä pienehköillä panoksilla FanTeamissa, mutta kassan nopean kasvamisen kautta (palautus on jotain naurettavan 150 pinnan tienoilla) isompiin peleihin on hinkua.

Isot massat eivät päivittäistä fantasya vielä tunne, mutta senkin hetki tulee vielä. Itse vertaan tätä nettipokerin rantautumiseen. Aivan alussa mukana olleet tietävät, että tarjolla on reippaasti löysää rahaa ja niitä kuuluisia paisteja. Isoihin pöytiin on myös fantasyfutiksen puolella tyrkyllä isomman stäkin pelaajia, joiden taidot ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Ja mitä enemmän ”average Joe” löytää paikalle, sitä enemmän helpompia vastustajia pöytiin myös tulee. Kukapa ei haluaisi olla menossa mukana tässä kohtaa lajin kehitystä?

Monellehan fantasyfutis on tuttua koko kauden kestävistä peleistä, kuten Mestarien liigan tai Valioliigan koko kauden kestävien turnausten kautta. Mutta, ketä kiinnostaa pelata enää viikolla 15, kun kärki on karannut jonnekin hevon tuuttiin ja kaikilla on joukkueissaan käytännössä kaksi kolmasosaa samoja pelaajia? Ottelukierroksittain pelattava rahafantasy on huomattavasti mielenkiintoisempi vaihtoehto, ja omissa papereissani biittaa jonkun satunnaisen (tulos)vedon ottelun seuraamisen lisäjännärinä satanolla. FanTeamissa tarjolla on myös kotimainen Veikkausliiga, ja kuulemani mukaan suomijääkiekko on tulossa vielä tammikuun aikana tarjontaan. Perinteinen Liigapörssi saa siis todella kovan kilpailijan.

Joukkueiden rakentamisen suhteen vedonlyöntimaailman tuntemisella on etua. Koska maalivahdit ja pakit saavat nollapelistä lisäpisteitä, niin haussa ovat vähämaalisiksi ennakoidut pelit – oman pään nollat tietenkin etunenässä. Keskikentälle kannattaa ehdottomasti satsata, sillä maalit ja syötöt ovat arvokkaampia kuin hyökkääjällä. Usein keskikentälle löytyy myös useampi pelaaja, joka pelaa itse asiassa kärjessä. Erikoistilanteiden antajiin kannattaa myös panostaa. Suurimmat maaliruiskut ovat puolestaan hyvin usein rajusti ylihinnoiteltuja. Ennakkosuosikkeja ei kannata ohittaa ainakaan kokonaan, sillä silloin antaa usein liian paljon tasoitusta kaikille muille. Kierroksen yllättäjän esiin kaivaminen palkitsee usein isosti.

Summa summarum, oma rahapelaamiseni keskittyy tätä nykyä pitkälti fantasyfutikseen, sillä näen siellä tuottomahdollisuudet huomattavasti parempana kuin perinteisessä vedonlyönnissä.

urheilugaalapuffi 2012

Vuoden murheilija

Tänään järjestettävässä Suomen Urheilugaalassa julkistetaan urheilutoimittajien valinta vuoden 2015 urheilijaksi. Tapahtumasta on tullut hienompi ja arvostusta herättävämpi Areenassa järjestettävän gaalaillallisen ja muun hienostelun kautta – kunhan ohjelmanumerot pysyvät tutun myötähävettävänä. Tapahtumaa suurempi mielenkiinto kohdistuu kuitenkin valintojen jälkeisiin mielensäpahoittamisiin, joita on varmasti tälläkin kertaa luvassa. Alkuvuoden parhaasta some-päivästä pitäisi olla siis kyse. Tämä vuosi oli sinänsä edelläkävijä, että nyt jo ennen valintoja saatiin Pohjanmaan osasto pahalle päälle, kun MM-mitalipainija Petra Ollin valmentaja Ahto Raska oli ”unohtunut” Vuoden valmentaja -äänestyksessä kokonaan listoilta. Tyylikäs onnistuminen nimeämiskomitealta…

Olen itse ottanut kiltisti osaa tähän äänestykseen vuosi toisensa jälkeen, mutta tällä kertaa en enää jaksanut vaivautua. Minun mielestäni eri lajien arvottaminen on käytännössä aivan mahdotonta, joten järkevää listaa en saa aikaiseksi, enkä protestimielellä halua osaa ottaa. Arvottamisen kannalta onkin melko hupaisaa, miten vakavissaan tämä äänestys viljalti otetaan, sekä itse toimittajien että penkkiurheilijain keskuudessa. Mietinnän arvoinen hetki on kelailla, miten eri puolella Suomea painotetaan eri lajeja. Pohjanmaalla painijat saavat poikkeuksetta vahvaa kannatusta. Oldskool-lajit saavat selvästi enemmän arvostusta kuin esimerkiksi modernit lumilautailijat. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi siitä, että Enni Rukajärvi, oltuaan jonkun kummallisen TTR-kiertueen slopestylen rankingkakkonen 2013, sai tasan yhden äänen koko äänestyksessä (minulta), mutta sitten vuoden päästä Sotshin mitalin jälkeen Rukajärvi yhtäkkiä ampaisi vuoden 2014 äänestyksessä kärkikymmenikköön, aina viidenneksi. Valtava kehitys yhdessä vuodessa.

Entäs sitten tämä keihäänheiton iänikuinen ihannoiminen. Tottakai arvokisamitali on kova juttu, kaikki kunnia niitä saavuttaneille, mutta huipulla lajissa kilpailee koko maailmassa jokunen sata miestä ja naista. Ikuinen klassikkohan on Päivi Alafrantin valinta vuoden urheilijaksi 1990. Alafrantti voitti suurena yllätyksenä keihään EM-kultaa 1990 Splitissä, kun muu kausi oli huomattavasti tasapaksumpi. Yksi ”onnenkantamoinen” toi tittelin, kun samaan aikaan muuan Jari Kurri nosteli Stanley Cupia viidettä kertaa… Vuonna 2007 puolestaan Tero Pitkämäki naulasi tittelin MM-kultansa ansiosta. No, samaan aikaan Kimi Räikkönen voitti formuloissa maailmanmestaruuden ja eräs Teemu Selänne voitti kauan hamuamansa Stanley Cupin. Niinpä, asiantuntijuutta on monenlaista, nurkkakuntaisuutta sitäkin enemmän. Maakunnissa keihäänheitto kuuluu tähän suomiperkele kansanperinnekuvastoon, tiukasti.

 

Ennakoidaanpa nyt sitten illan äänestystulosta. Voitte itse kukin myös miettiä, miten ihmeessä nämä suoritukset voidaan laittaa johonkin arvojärjestykseen.

Amanda Kotaja, pyörätuolikelaaja, MM-kultaa ja –hopeaa. Vammaisurheilua on toimittajien keskuudessa arvostettu viime vuosina paljon. Mutta melko marginaalissa ollaan, kun lajissa on erilaisia vammaluokkia vaikka miten ja paljon.

Petra Olli, painija, MM-hopeaa. Finaalissa tuli tukkaan täysin suvereenilta japanilaiselta, joka dominoi painoluokkaa. Kuitenkin finaalin edettiin todella isolla sydämellä taistellen. Kisoihinkin tultiin muun muassa polven kuntoutuksen kautta. Verta ja mustelmia. Pohjanmaa rakastaa.

Jenna Laukkanen, uimari, lyhyen radan EM-kultaa x2. Mitenkään suoritusta aliarvioimatta on todettava, että lyhyen radan EM-kisat on höntsäkilpailut. Ikään kuin uinnin Skoda Cup. Kaikki parhaat eivät ole paikalla. No, perustoimittaja ei tämmöisestä perusta. Kulta on kultaa.

Roope Tonteri, lumilautailu, MM-kultaa ja –hopeaa. Vanhan liiton miehet, ja niitä nimittäin maakunnissa piisaa, eivät pidä tätä saavutusta lökäpöksyjen lajissa juuri minään. Toki kulta on kultaa, joten Tonteri on nostettava listoille, mutta titteliin asti rahkeet eivät riitä.

Tero Pitkämäki, keihäänheitto, Timanttiliigan(!) voitto ja MM-pronssi. Voi veljet. Näillä suorituksilla kärkisijat ovat aivan saleteissa. Kunhan nyt ei vaan voittaisi.

Teuvo Teräväinen, jääkiekko, Stanley Cupin voitto. Tällä meriitillä ei ole ennenkään pärjätty. Kiekkotoimittajista moni ei äänestä, lisäksi äänet hajautuvat.

 

Jos nyt pitäisi lukea toimittajakuntaa ja arvata kärkikolmikko, niin Laukkanen, Olli ja Pitkämäki sieltä melko todennäköisesti löytyvät. Sydämestäni toivoisin, että erinomainen nuorison esikuva Petra Olli valinnan saisi. Hänen sisukkuutensa on varmasti tuonut paljon ääniä, Pohjanmaan tuki on takana, mutta riittävätkö kaupunkien äänet? Nähtäväksi jää.

Mutta jos joku on varmaa, niin se, että poskisolisteilla riittää laulettavaa sekä gaalan aikana että jälkeen. Nautitaan illasta ja arvostetaan kaikkea urheilua tasapuolisesti. Peace out.

 

J.K. Hävettää todeta, että unohdin tältä listalta ihan kokonaan Kaisa Mäkäräisen, ampumahiihto, MM-mitali kotikisoissa. Lajissa, jota harrastetaan enemmän kuin keihästä. Terveiseni äänestäneille…

Real Madrid's Cristiano Ronaldo celebrates scoring 2-2 during a Champions League soccer match round of 16 second leg, between Real Madrid and Schalke 04 at Santiago Bernabeu stadium, in Madrid, Spain, Tuesday, March 10, 2015. (AP Photo/Daniel Ochoa de Olza)

CR7 – hiipuva sankari?

Minua itseäni alkoi kiinnostaa tämä Cristiano Ronaldon todellinen merkitys joukkueilleen, kun huomasin menneen syksyn aikana, että CR7 näytti tekevän valtavasti maaleja heikompia joukkueita vastaan. Ja samaan aikaan muistini mukaan isoissa peleissä lusitaani on ollut kautta aikain vaisumpi. Ja nyt kun CR7 oli jälleen ehdokkaana finaalitriossa Telluksen kovimmaksi futaajaksi, niin aloin sitten perata tilastoja tarkemmin. Esittelen tässä blogitekstissä täysin subjektiivisen mutta tilastollisesti lähes pätevän tutkimustuloksen. Jos joku päivä vielä olisi kaikki maalit helposti videomuodossa tarjolla koostettuna, niin tutkimusta voisi syventää vielä lisää.

Kävin siis läpi Ronaldon uraa kymmenen vuotta taaksepäin. Mukana ovat La Liga/Valioliiga, Mestarien liiga sekä maaottelut. Cupin jätin nyt ainakin tällä kertaa ihan suosiolla ulkopuolelle. Jaoin jokaisen kauden TOP-4, BOTTOM-3 sekä ”MUUT” ryhmiin, kunkin kauden lopullisen sarjataulukon mukaan. Mestarien liigassa luokittelu ei ollut ihan yhtä tarkkaa. TOP-ryhmään pääsi noin kymmenen parasta joukkuetta, ja bottomiin UCL:n selkeät heittopussit eli useimmiten lohkon jumbo. Maaotteluissa vertailussa käytettiin noin TOP-20 luokittelua ja heittopusseihin pääsi selkeästi alempien arvontakorien suorituksilla.

Ideana oli siis selvittää, miten hyvin Ronaldo itse asiassa pärjää maalintekijänä ja ratkaisijana. Missä peleissä reppu heiluu? Onko CR7 oikeasti isojen pelien mies, kuten häntä niin hirveän moni selostajakin esimerkiksi pitää? Tämän linkin kautta avautuu excel-taulukko, mistä tilastoimani data löytyy. Koska täysin tieteellisestä tutkimuksesta ei ole kyse, niin mitä todennäköisimmin joku virhe tuonne on mahtunut, mutta eletään tämän kanssa.

 

Tuloksiin. Kuluvalla kaudella Cristiano Ronaldo ei ole tehnyt yhtään maalia kärkijoukkueita vastaan. Ei La Ligassa, ei Mestarien liigassa, eikä maajoukkueessa. Uutispommi? Häntäpään joukkueita vastaan on syntynyt kolme häkkiä La Ligassa, kuusi Malmötä vastaan UCL:ssä. Luxemburgia vastaan CR7 ei ollut mukana. La Ligassa maaleja on tehty muita vastaan 11, herkkusienissä viisi kipaletta.

Viime kaudella (jonka perusteella kaiketi tuo Ballon d’Or jaetaan) Ronaldo teki Atleticoa, Valenciaa ja Barcelonaa vastaan kuudessa ottelussa yhteensä neljä maalia. Näistä kolme rankkipotkulla! Eli La Ligassa viimeisessä yhdeksässä kärkikamppailussa Cristiano on kyennyt viimeistelemään tasan yhden pelitilannemaalin! Mestarien liigassa tahti oli hieman parempi, kun Juventusta ja Atleticoa vastaan syntyi neljässä kohtaamisessa kaksi maalia. Samaan aikaan Madeiran maestro viimeisteli kuusi maalia La Ligan putoajia vastaan, ja UCL:ssä syntyi Baselia ja Ludogoretsia vastaan neljässä pelissä neljä häkkiä. Maajoukkueessa CR7 ei osunut Italiaa, Argentiinaa tahi Brasiliaa vastaan, mutta Armenia sai kahdessa pelissä kaivaa pallon maalistaan neljästi Ronaldon maalin jälkeen. Tässäkin näyttäisi olevan melko selvää johdonmukaisuutta… Suurten pelien mies? Ilmainen vinkki futisfantasyjen pelaajille – ei kannata paljon Ronaldoon kassaa satsata, kun on isoista peleistä kyse.

Kaudella 13/14 kärkipeleissä tahti ei kovin kummoinen ollut silloinkaan. Atleticoa, Barcelonaa sekä Athletic Bilbaota vastaan syntyi kuudessa pelissä kolme maalia, joista yksi pilkulta. Eli kahden ja puolen viime La Liga kauden aikana Ronaldo on tehnyt kärkipeleissä kaikkinensa seitsemän maalia, joista yli puolet rankkareista. Dominoiva pelaaja tänä päivänä?

 

Exceliä tutkailemalla voi katsella tilastoja tosiaan kymmenen kautta taaksepäin. Tekstinä en nyt jaksa käydä niin tarkkaan näitä loppuja kausia läpi, mutta huomioidaan nyt sekin, että kaudella 10/11 Ronaldo onnistui tekemään enemmän maaleja kärkijoukkueita kuin putoajia vastaan La Ligassa. Mestarien liigassa tällaisia kausia on useampia – tosin ei viime vuosina. Mutta UCL:ssä onnistumisia on tullut selvästi enemmän. Maajoukkueessahan Cristiano ei ole kyennyt joukkuettaan juuri kannattelemaan. Viimeisen kymmenen kauden aikana maailman kärkimaita vastaan maaleja on syntynyt vain neljä. Heittopusseja vastaan 11. Lähes kolme kertaa enemmän, vaikka yrityksiä (tai mahdollisuuksia) on ollut käytännössä lähes yhtä paljon. Yhtenä havaintona huomasin myös, että CR7 tekee melko paljon niin sanottuja merkityksettömiä maaleja. Esimerkiksi pelien lopussa, kun oma joukkue on jo pari maalia tai enemmän johdossa. Tuota voisi tutkia vielä myöhemmin lisää.

Tässä pätkässä keskityttiin tosiaan pelkästään tehtyihin maaleihin. Syöttötilastoja ei ollut helposti tarjolla, ja jo näiden maalien kaivelemisessa oli riittävästi työsarkaa. Joka tapauksessa, isossa kuvassa näyttäisi kyllä siltä, että esimerkiksi Messi ja Neymar ratkovat isoja pelejä pelkästään maaleillaan enemmän. Onko johtopäätös siis se, että CR7 on rajusti yliarvostettu? You tell me.

Pannahisen panosrajoitukset

Tällä kertaa tarjoan kuusi hyvin yksinkertaista neuvoa siihen, miten panosrajoitusten saamista voidaan välttää. Buukkerit profiloivat nimittäin asiakkaansa hyvin tarkkaan. Näillä toimenpiteillä neitsyttili pysyy rajoituksista vapaana merkittävästi pidempään. Homma toimii varsinkin silloin, kun avaat uudelle yhtiölle tilin ja noudatat kiltisti näitä ohjeita.

1) Älä pelaa pelkästään markkinatoppeja

Buukkerit näkevät punaista, jos lyöt vetosi ainoastaan tällä taktiikalla. Olet merkitty mies alta aikayksikön. Varsinkin, jos peleihisi menee paljon isoja suosikkeja, niin ole valmis antamaan muutama sadasosa kertoimessa anteeksi.

2) Älä pelaa arbitraaseja eli niin sanottuja varman voiton tilanteita

Entistä punaisempaa buukkerit näkevät, jos harrastat arbeja. Se on maailman nopein ja varmin tapa saada henkilökohtaiset panosrajoitukset – ja hyvin rajut sellaiset.

3) Yritä venyttää ensimmäistä kotiutusta mahdollisimman pitkään

Tämä on myös hyvin simppeli asia. Mitä kauemmin pidät rahasi niin sanotusti buukkerin omina, sen kauemmin saat panostaa halujesi mukaisesti. Kun ensimmäinen kotiutus lähtee kotia kohti, välähtää buukkerillakin varoitusvilkku päälle. Jos olet ollut selvästi voittava pelaaja, ja summa on edes auttavasti merkittävä, olet merkattu.

4) Pelaa pian tilin perustamisen jälkeen muutama (hölmö) kombinaatioveto

Tällä tavoin tilisi profiloidaan hyvin herkästi ei-proksi. Laitat sisään jonkun mukavan trion tai kvartetin, otat kylkeen vielä kaikki mahdolliset muutkin kombinaatiot ja tuhlaat näihin yhteensä vaikka yhden normipanoksen verran – näin tilisi pysyy pidempään rauhassa. Ylipäätään ihan alussa ei kannata iskeä maksimipanoksia, vaan hajauttaa panokset useammalle buukkerille.

5) Vältä massan mukana menoa

 Toisin sanoen, jos ostat vihjeitä joltakulta tai peesaat ilmaisia tipsejä, niin älä lyö näitä kohteita juuri sille buukkerille, mitä vihjeessä suositellaan. Anna muutama sadasosa anteeksi kertoimessa, niin saat pelitilillesi rauhan. Buukkerit nimittäin seuraavat näitä isoja massoja hyvin tarkkaan.

6) Vieraile casinolla

Erilaiset vetosivustot keräävät pääosan voitostaan casinoista. Ne koukuttavat ja palauttavat talolle varman tulon. Senpä vuoksi suosittelen, että pian pelitilin perustamisen jälkeen käväiset häviämässä minimaalisen summan casinolle. Tätä kautta annat itsestäsi epäammattimaisemman kuvan ja pelitilisi säilyy ilman panosrajoituksia pidempään.

 

Olkaa hyvät. Näitä kuutta pikkuneuvoa noudattamalla voin taata, että henkilökohtaisen panosrajoituksen hankkiminen kestää kauemmin. Ja koska näitä eurooppalaisia pikkubuukkereita on vaikka millä mitalla, niin samaa taktiikkaa toteuttamalla pystyt pyöräyttämään useamman (eri konsernin) yhtiön läpi ja pidentämään tilien kestoa.

2015-03-30 21.52.34

Pimeältä puolelta

Vedonlyöntimaailma on raaka. Kun pelissä on rahaa, ihmiset muuttuvat helposti kusettajiksi ja/tai oman edun tavoittelijoiksi. Voisin tässä seuraavaksi avata tätäkin puolta – ihan vain varoittavana esimerkkinä, eritoten noviiseille. All that glitters ain’t gold.

Siinä vaiheessa, kun pelikassassa alkaa olla kokoa, peliin astuvat ”agentit”. Agenttien kautta voi jättää vetoja suoraan messengerissä. Ilmoitat rajakertoimen, panoksen jne., ja homma hoituu kuin itsestään. Nämä veijarit ovat usein aasialaisia, varsinkin kun panokset kasvavat. Hyvin pian, kun agenteille selviää, että olet voitollinen pelaaja, saat huomata, että markkinan kertoimet eivät kestä pelejäsi. Toisin sanoen ja suomeksi – agentit nusaisevat joko omaan tai edustamansa firman piikkiin ensin ”pienet” omat vedot niihin haluamaasi kohteisiin, mikä luonnollisesti laskee kertoimia. Parhaimmillaan olen päässyt tilanteeseen, missä esimerkiksi ilmoittamaani 2,00 rajakerrointa yritettiin kaupata minulle selvästi alle 1,90:n. Jokainen osaa matematiikan tässä kohtaa – palautusprosentin kanssa on jonkin verran nihkeämpää, kun kertoimesta syödään kymmenys pois. Nämä agentithan saavat sopimuksen mukaan jo muutenkin oman ”cuttinsa” pelaajan voitoista. Agentteja käytetään siksi, että saadaan neli-/viisinumeroisia panoksia sisään kilpailukykyisillä kertoimilla.

Jossain kohtaa vedonlyöntiuraa ihmiset verkostoituvat. On erilaista slack-ryhmää, foorumia, suljettuja sivustoja, vihjesivustoja jne. Jokaisesta paikasta löytyy nilviäisiä. On esimerkiksi ihmisiä, jotka perustavat pelikimppoja, keräävät rahat ja katoavat. On ihmisiä, jotka tuntuvat luotettavilta ja puhuvat onlinessa syvällisiä, mutta samaan aikaan jakavat sopimusten vastaisesti suljetun sivuston vetoja ja tietoja eteenpäin hyötyäkseen itse enemmän.

On myös ihmisiä, jotka jakavat virheellisiä vihjeitä tietoisesti. Kun seuraajia on tarpeeksi, niin virheellistä infoa syöttämällä saadaan vastapuolen eli halutun kohteen kertoimet merkittävään nousuun. Tällä tavalla markkinaa manipuloimalla voi hyötyä esimerkiksi tasoituksellisissa kohteissa useita pisteitä tai maalimäärävedoissa jopa yli maalin verran. Näiden sankareiden lisäksi on ihmisiä, jotka jakavat myös valheellista tietoa ennen ottelua, täysin tarkoituksellisesti. Loukkaantumisia, poissaoloja, manipulaatioepäilyksiä – you name it. Usein kyseessä on seuroja/joukkueita/urheilijoita lähellä olevia ihmisiä.

Yksi asia, mistä vaietaan ainakin täällä meillä melko yleisesti, on se, että suomalaiset pelaajat/urheilijat harrastavat vedonlyöntiä varsin paljon. Itsellänikin on tullut Twitterissä vastaan paljon futaajia, jotka lyövät vetoa täysin avoimesti. Ulkomaille pelatessa jälkiä ei juuri taakse jää, joten mikäpä estäisi pelaamasta sittenkin niitä oman joukkueen otteluita? Tässä ajassa moraali ja etiikka on suhteellisen venyvä käsite muutenkin… Itse odottaisin lajiliitoilta paljon nykyistä näkyvämpää kampanjointia pelaajien vedonlyöntikiellon suhteen. No, mieluummin Kummola ottaa kantaa nuuskan käyttöön jääkiekkojoukkueen pukukopissa.

Myös vedonvälittäjillä on omat tapansa puijata. Toki, kaikki puulaakit eivät tällaiseen peliin ryhdy, mutta muutama esimerkki on heitettävä (sen Pinnaclen toiminnan lisäksi). Itselläni on käynyt esimerkiksi siten, että maalimäärävedoissa lyömäni under on muuttunut täysin käsittämättömästi overiksi pelin aikana – ja päinvastoin. Ei tarvinne sanoa, että muutokset tekivät vedoista tappiolliset. Vetojani on jälkikäteen mystisesti kadonnut. Kokonaan. Tuhka tuuleen. Myös kertoimia on muutettu vedon hyväksymisen jälkeen. Hermoja raastavaa toimintaa.

Tässä oli nyt jokunen esimerkki siitä, mitä vedonlyöntimaailmassa on myös vastassa. Kannattaako moiseen hommaan edes ryhtyä? Kyseenalaistaminen kuuluu ehdottomasti pelin henkeen. Ihmisten motivaatioita pitää pystyä puntaroimaan. Sokea luottamus ihmiseen ja sinisilmäisyys ovat vedonlyöjän kuolemaksi. Trust no one and you might make it. Mutta samaan aikaan myös nuppi pitäisi pystyä pitämään kuosissa, eikä se onnistu pelkästään kaikkea epäilemällä. Yhtälö on vaikea.

2014-04-22 14.20.38

Affipojut

Ihan ensimmäisenä käydään läpi mitä/mikä tämä affiliaatti oikein on. Kyseessä on useimmiten luonnollinen henkilö, joka markkinoi omalla nimellään jotakin toisen yrityksen tuotetta/hyödykettä/palvelua. Kun hän saa hankittua kyseistä tuotetta/hyödykettä/palvelua käyttämään uuden asiakkaan, saa affi jonkinlaisen (rahallisen) korvauksen markkinointiponnisteluistaan. Useimmiten kyseessä on provisio, mutta korvaus voi olla myös prosenttiosuus jokaisen hankitun asiakkaan yritykseen kuluttamasta rahasta. Ihan reilua bisnestä siis. Affitulo on normaalisti verotettavaa tuloa. Myös yhteisöjä ja nettisivustoja toimii affiliaatteina, mutta tässä tekstissä ei niihin viitata. Lukekaa ajatuksella.

Vedonlyönti- ja pokeripiireissä näitä sankareita on ollut olemassa pitkään. Tehdäänpä nyt heti alkuun yksi asia vesiselväksi – kyseiset affit saavat osuuden hankkimiensa vedonlyöntiasiakkaiden häviämistä rahoista. Piste. Aivan sama mitä nämä sankarit selittävät, mutta näin se homma on pyörinyt aina. OK, pokerissa sekä fantasypeleissä affibonukset kertyvät lähes aina raken perusteella. Eli affiliaatti saa hankkimansa asiakkaan maksamasta rakesta siivun – peli on paljon reilumpaa. Tätä nykyä affeille tarjotaan myös isompia markkinointikokonaisuuksia (”konsultaatioita”) ja korvauksia näiden perusteella. Mutta keskiössä ovat aina olleet asiakkaiden käyttämät (eli tässä tapauksessa häviämät) rahat. Tarkemmin näihin diileihin ja sääntöihin voi tutustua vaikkapa täällä.

Affipojuja pöllytettiin mediassa 2015 keväällä, kun Ylen MOT teki aiheesta ohjelman. Ja mielestäni syystä. Pojut painelivat somessa menemään isolla vaihteella, kehittivät mitä kekseliäimpiä kilpailuja uusasiakashankinta mielessään. Instassa ja Twitterissä affilinkit viuhuivat. Suomeksi: Kun klikkasit linkistä ja rekisteröidyit uutena asiakkaana vedonlyöntisivustolle, niin kas – pääsit kyseisen affin ”alle”. Jokainen häviämäsi euro kerryttää affisi kukkaroa. Parhaimmillaan hävitystä eurostasi 30-35 senttiä. Ja tuon affiliaatin alta et joudu koskaan pois, ellet nyt ihan erikseen ymmärrä buukkerilta vapautusta pyytää.

Samaan aikaan affipojut pitivät kovaa meteliä siitä, miten hienoa vedonlyöntielämää he viettävät. High life, fast cars jne. Mutta kukaan ei koskaan muistanut somessa tai missään muuallakaan mainita sitä perimmäistä syytä, miksi juuri hänen linkkinsä kautta pitää buukkerille rekisteröityä. Kenties pieni moraaliseettinen ongelma? Joku voi pitää jopa valehteluna, pimittämisenä nyt vähintään.

Mutta ei, meidän affipojut eivät nöyristele. Päinvastoin. Someen pusketaan ”tipsejä” ja ”vihjeitä”. Näin vedonlyönnin ammattilaisena nuo pelikohteiksi suositellut ”vihjeet” ovat pääasiassa olleet pahimpia alikertoimia. Siis pitkällä aikavälillä lähes varmasti tappiota tuottavia pelikohteita. Unohtamatta rekkoja, niitä useamman ottelun epätoivoisia yhdistelmiä. Ai niin, mikäs se perimmäinen ajatus affipojulla onkaan? Että kaverit voittaisivat hänen tipseillään? Joopa joo.

Affipojut haluavat luoda totaalisen yliglorifioidun kuvan omasta elämästään sekä sen laadusta. Sponsoroiduilla reissuilla yläfergusonit superstarbojen kanssa jne. Eihän se nyt herran jestas ole arkipäivää, ymmärtäkää nyt. Ja ne somessa jaetut pelislipit. Tuhansien eurojen panoksia per kuponki. Ei välttämättä ole ihan totuudenmukaista. Tiedän itse, että eräällä buukkerilla on olemassa oikea raha ja ”affiraha”. Sen lisäksi kuvan muokkaaminen on tänä päivänä naurettavan helppoa… Unohtamatta, että nämä gutsit, nordicit, betsafet sun muut eivät anna voittavan vedonlyöjän pelata nelinumeroisilla summilla juuri kahta päivää kauempaa. Tämä on fakta.

Miksi sitten haluan tuoda tällaisen asian esiin ylipäätään? Koska:

  • vedonlyönnillä ei rikastu helposti, saati nopeasti.
  • affipojujen luoma imago on vaarallisen valheellinen.
  • maksuhäiriöisiä nuoria miehiä on jo nyt riittävän paljon.
  • asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
  • haluan lisätä tietoisuutta.

Toivon, että jos kohdallesi tulee joskus joku, joka tätä tietoa ilmiselvästi tarvitsee, kerrot hänelle.

Näin ollen, olen hanhinaama ja ansaitsen kaktusta kakkoseen. Menenkin tästä istahtamaan lätkämailaan.

2011-05-25 11.05.13

Suomalainen pelkää aina

Valtaa pitävät. Kyllähän niitä pitää vähän pelätä. Niiden vuoksi verot pitää maksaa kiltisti, lakeja pitää noudattaa, ja ennen kaikkea kaiken maailman sääntöjä, säädöksiä ja ohjeita pitää seurata kirjaimellisesti. Byrokratiassa pitää mennä säännösten mukaan, kun eihän sitä tiedä, milloin sieltä joku tulee perään ja toruu tai haukkuu ja huonoksi ihmiseksi tuomitsee. Parempi pelätä ja mennä sopulilauman suojaan turvaan.

Maahanmuuttajat. Kyllähän niitä nyt pitää pelätä ihan järjettömästi. Ties mitä terroristeja sieltä tulee. Vievät naiset. Raiskaa ne sitten. Vievät työt. Ja ne, ketkä ei töitä vie, niin ne vie sossusta kaikki rahat. Minun rahat. Pelkään niin niitä mokkakikkeleitä, että mahaan sattuu.

Omat mielipiteet. Perkele, että pelästyin kerran, kun aloin ihan ite ajatella. Ihan totta, mitä ne muut minusta ajattelee, jos vaikka siellä fasessa ihan omista ajatuksista puhun. Tunteista en ainakaan. Varmasti kommentoivat niin negatiivisesti ja haukkuvat, että leima tulee otsaan ja siinä sitä sitten ollaan. Perkele, että pelottaa. Maine on varmasti jo mennyt. Vaikeneminen on kultaa.

Lapset. Pelottaa koko ajan, että jotain niille sattuu. Parempi, että eivät kiipeile puissa, hypi kallioilla, ja jos hyppii, niin minä niille kypärän päähän laitan. Itse asiassa hyvempi on niin, että lapset pysyy sisällä ja tabletilla pelaa. Sillä niillä on turvallista leikkiä.

Intterwebbi. Herra mun siunaa. Tämä intterwebbi se vasta pelottava paikka on. Siellä on koko ajan ulkomaan rikolliset minun salasanojen perässä, ja varmasti en ikinä laita luottokortin numeroa mihinkään, koska kuitenkin ne sen vie. Intterwebbi ja lapset minä erillään pidän, kun siellä kaiken maailman päänirroitusvideoita pyörii ja se porno ja pedofiilit ja helevetti, että ahistaa.

Työt ja pomo. Niitä on parempi pelätä ihan varmuuden vuoksi. Jos en tee sokeasti kaikkea mitä käsketään, niin potku mun persuuksille ja siitä sitten leipäjonoon, kodittomaksi päädyn. Työt on aina hoidettava ja varmuuden vuoksi tehtävä vähän ylimääräistä, koska se tunnollisuus ja ahkeruus minut yt-neuvotteluissa pelastaa.

Naapurit. Niille ei voi puhua. Pää alhaalla kuljen, jos joskus vastaan tulee. Tienaa varmasti enemmän, puoliso on paremman näköinen, ja joka yö valvon ihan vain sen takia, että kuulen, että onko niillä helevetti seksiäkin enemmän. Naapurilta en apua saa, enkä pyydä.

Maajoukkueet. Suomalainen se on sen verran kummallinen epeli, että kentällä se pelkää voittamista. Sen takia Leijonat sen legendaarisen MM-kotikisojen Ruotsi-pelin suli. Noin esimerkiksi. Mutta mikä on kaikkein kummallisinta, niin suomalainenpa se pelkää samaan aikaan myös häviämistä. Huuhkaja, leijona, saliharri tai mikä ikinä, niin se ei uskalla voittaa, ei hävitä – mikä yhtälö!

Mutta kaikkein eniten minä pelkään itteäni.